Me olemme täysin tavallinen pariskunta kolmenkympin kummaltakin puolelta - minä paljasjalkainen suomalainen, mies puolestaan Yhdysvalloissa syntynyt ja muutaman mutkan kautta Suomeen päätynyt. Meidän pieni (mutta sitäkin ihanampi!) kotimme sijaitsee maaseudulla, tarpeeksi kaukana kaikesta - ja juuri tämä sopii meille.

Kuten luultavasti suurimmassa osassa muitakin pariskuntia, meilläkin mies ajattelee järjellä, minä tunteella; minä haaveilen, mies toteuttaa. Aina välillä tämä täydellinen kombinaatio ei tietenkään toimi aivan näin täydellisesti, mutta hei - eihän sellainen edes olisi elämää eikä mitään!

Muuten voisin luonnehtia itseäni huolimattomaksi perfektionistiksi - haluan kaiken olevan täydellisesti, mutta unohdun usein haavemaailmaan ja jokin menee väkisinkin pieleen. Olen toisaalta äärimmäisen rento, mutta toisaalta pingotan - innostun helposti ja motivoituneena teen mitä tahansa vaikka koko ikuisuuden, heikkona hetkenäni puolestaan en todellakaan halua tehdä mitään (tai kiinnostu mistään).

Persoona varmasti välittyy tavalla tai toisella blogistakin - mutta miten, se jäänee nähtäväksi.